sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Omaa tyyliä etsimässä

Eräässä ompeluryhmässä alkoi vuoden vaihteessa tyylihaaste. En varsinaisesti lähtenyt projektiin mukaan, mutta tästä inspiroituneena aloin miettimään tarkemmin omaa tyyliäni. Tuskin olen ainut, joka ompelun harrastuksen myötä on meinannut unohtaa oman tyylinsä. Etenkin harrastuksen alkutaipaleella sitä oli niin innoissaan, että kaikki kuosit ja mallit näytti hyviltä. Kaikkea teki mieli kokeilla kun kerrankin kaikki oli mahdollista. Ei tarvinnut tyytyä kaupan valikoimaan. Itse tekemällä sai kaiken mitä halusi. Tai ainakin luuli haluavansa. Toisinaan ihastuu valtavasti johonkin vaatteen malliin, koska se näyttää jonkun muun päällä super hyvältä. Tulee tehtyä itselle samanlainen vain todetakseen, ettei se sovikaan omalle vartalolle. Kankaiden ympärillä taas on välillä niin hirmuinen some hypetys, että ihan huomaamatta lähtee itsekin touhuun mukaan. Jälleen unohtaen oman tyylinsä. Luule, että tuo on just minun juttu. Harvemmin on. Jossain vaiheessa sitä huomaa katselevansa omaa iloa tuottamatonta vaatekaappiaan. Muistaa jokaisen kankaan alkuperän, vallinneen hypetyksen ja ompelun tuoman ilon. Se oma juttu on kuitenkin saattanut salakavalasti unohtua matkan varrella. Vaatekaappi pursuaa kuin jonkun toisen vaatteita. Herää kysymys, millaisia ne minun vaatteeni olisikaan?


Kuten jo mainittu tulee herkästi lähdettyä hypetykseen mukaan. Ehkä muistattekin, että monien muiden tavoin innostuin minäkin viime kesänä Konmarista. Koska kertaus on opintojen äiti, luin uudelleen Konmarit sekä kauan hyllyssä odottaneen Hyvän mielen vaatekaapin. Tuli jälleen katseltua kaappeihin sillä silmällä. Monta asiaa huomasin oppineeni ensimmäisen Konmari kierroksen jälkeen. Oikeasti paikkansa löytäneet tavarat löytyivät edelleen paikoiltaan. Suurimmaksi osaksi myös ostokäyttäytymiseni on selkeästi muuttunut. Vaatehuoneeseen ja kangaskaappeihin asti nämä opit eivät kuitenkaan selkeästi ollut menneet. Miten olisikaan, jos kerran nyt vasta havahduin miettimään, mitä niistä oikeasti pitäisi löytyä?





Sopivia värejä. Ennemmin räväkkää kuin liian hillittyä. Enemmin hauskaa kuin tylsää. Iloista, muttei liian lapsellista. Just sellaista mukavaa, hyvän mielen vaatetta. Sellaista minun kaappini tarvitsee. Aivan kuten tämä ompelemani hupparitunika. Ommelliselta ostettu, Elina Antilan suunnittelema Anemone kuosi on aivan täydellisesti minun tyylini sopiva. Tässä hupputunikassa kaikki on kohdallaan. Kangas, malli ja värit.


Miten on, onko sinun vaatekaappiisi eksynyt, jonkun toisen vaatteita? Leppoisaa sunnuntaita!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Muodonmuutos

Tiedätkö sen tunteen kun kaipaa muutosta? Jotain uutta ja ihmeellistä? Minulla on tuosta tunteesta varsin paljon omakohtaista kokemusta. Olen kyllästyjä ja kaipaan tasaisin ajoin muutosta ympärilleni. Kaiken pitäisi olla hauskaa, uutta ja jännittävää. Tammikuisen risteilyn myötä pääsin taas oikein kunnolla kiinni muutoksen tuomaan hyvän olon tunteeseen. Muutoksen kaipuu on ollut jo pidempään ilmassa, mutta reissu käynnisti kuin lumipalloefektin, joka taitaa vain kiihdyttää tahtiaan. Viimeisimpänä ideana keksin, että kokonaisvaltainen muutos tarvitsee tietenkin myös uuden ulkonäön. Siitä vain, lähti hiuksista takut ja ainakin kolmekymmentä senttiä pituutta. Ensimmäistä kertaa varmaan 15-vuoteen minulla on kokonaan oman väriset hiukset. Hieman houkuttaisi värjätä, mutta taidan odottaa syksyyn. Katson ensin, kuinka paljon aurinko vaalentaa hiuksia kesän aikana.





Hetken päähänpistosta, kerkesimme matkallekin jo uudemman kerran. Talvilomaa vietettiin siis jälleen merimaisemissa. Uudelle matkalle innostuin ompelemaan uudet vaatteet. Onneksi tuli kankaiden yönä tilattua Pipoiksilta (mitenköhän tämä oikeasti kuuluisi taivuttaa) pinkkiä glitter joustocollegea. Aivan mahtava materiaali! Toisin kuin aikaisemmin näkemissäni glitter kankaissa, tässä kimallus on vain kankaan oikealla puolella. Kangas on kerrassaan ihanan sileä ja pehmeä nurjalta. Ei pääse glitterit kutittamaan ja ärsyttämään ihoa. Onneksi tuli tilattua samaista kangasta myös mustana.


Ehdottomasti minun suosikki kaavani on tällä hetkellä piirtämäni timanttimekko. Hauskan mallinen, super mukava päällä ja kangasta vaihtelemalla, saa niin juhlavampaa kuin arkista vaatetta. Timantin näyttävyyteen vaikuttaa todella paljon kankaan materiaali. Joustocollege on vähän liian paksua ja tönkköä, mutta timantti tulee kyllä varsin hyvin esille. Viskoositrikoo olisi varmasti paras materiaali, mutta toistaiseksi vielä itsellä kokeilematta.




Aurinkoisia ja iloisia kevätpäiviä!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Uusia ideoita ja inspiraatiota

Mitään varoittamatta, aivan yllättäen iski blogi hiljaisuus. Niin siinä näköjään voi käydä kun lähtee vuorokaudeksi pois omista ympyröistänsä, omasta pienestä kuplastansa. En ollut vuosiin käynyt paljon maitokauppaa kauempana. Tästä ehkä kertoi jo innostuksen määrä ja kuukauden mittainen valmistautuminen. Kyllä, ihan vain risteilylle. On ehkä sanomattakin selvää, että näillä eväillä lopputuloksena saattaa olla mitä vain. Mutta kyllä kuulkaa kannatti! Riskinä tai paremminkin mahdollisuutena näyttäisi olevan blogi hiljaisuuden lisäksi aivan uudet ideat ja inspiraatio. Vuorokauden reissun ja aloittamani Uuden oppi -haasteen mukanaan tuomat ideat tuo Unelmallisen toimintaan, jotain sellaista, mitä en olisi vielä vuoden vaihtuessa arvannutkaan. Niin blogiin kuin yrityksen toimintaan. Etenkin ompelusta innostuneiden kannattaa pysyä kuulolla näistä uusista jutuista. Koska myös blogiin on suunnitteilla muutosta ethän hämmästy, jos blogi on kevään mittaan vierailulle tullessasi kiinni tai hassun näköinen. Usein blogi muutokset kehoitetaan tekemään yön pimeinä tunteina, mutta minun aivotoimintani on huomattavasti kehittyneempää aamun hämärässä.




En ole ompeluakaan vallan lopettanut. Valokuvaajalle tein hupparin syntymäpäivälahjaksi. Kankaana Nappinjan Lumisade joustocollege. Hauskan näköinen kangas, sopii käytettäväksi molemmin puolin. Hupun vuorin sekä helma ja hiha resorit teinkin kankaan nurjasta puolesta. Jotain uuttakin piti kokeilla, mutta varsin helppoa. Ompelin koiran kuvan ja nimen huppariin. Testiksi, mitenkä tuollainen kuviointi kestää käyttöä. Nurjalle silitin tukikangasta, jottei kangas pääse venymään ommellessa eikä tikki ratkeaisi käytössä. Piirsin kaavapaperille netistä löytämäni rottweilerin kuvan ääriviivat ja paperin läpi ompelin suoralla tikillä kiinni. Lopuksi revin vain varovasti kaavapaperin pois. Helppoa! Eikä kuvio ainakaan ensimmäisen käyttökerran ja pesun jälkeen ole mennyt miksikään. Ehkä, joku paksumpi tikkauslanka olisi ollut näyttävämpi, mutta nyt käytössä oli aivan tavallinen ompelukone lanka.




Olen yrittänyt myös hieman harjoitella tasolla kuvaamista. On meinaan aika hölmöä ihmetellä, mitenkä muut onnistuu siinä niin kauniisti, jollei itse edes yritä. Mitäs olette mieltä? Onhan sovituskuvat kivoja, mutta minusta vaatteet pääsee kyllä kauniisti esille tasollakin. Kunhan minun tapauksessani hieman viitsii opetella ja panostaa niiden kuvaamiseen sekä asetteluun.




Kokeile sinäkin, jotain uutta ja lähde mukaan Opettele uutta -haasteeseen. Lisätietoa löydät täältä, klik.
Ihanaa, iloista ja inspiroivaa viikonloppua!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Sydäntalvea syntymäpäiväksi

Rakastan syntymäpäiviä. Etenkin omiani. Olen edelleen yhtä innostunut tulevasta syntymäpäivästäni kuin lapsena. Heti joulun jälkeen aloitan keskustelun asiasta. On varsin erikoista, jos kukaan lähipiirissäni pystyy unohtamaan syntymäpäiväni. Pidän kyllä varsin tietoisesti huolen, ettei näin pääse käymään. Tästä päivästä tulee minun kaikkien aikojen syntymäpäivä. Ehkä mahtavin kaikista!


Mikään päivä ei voi mennä pilalle kun syö kakkua aamupalaksi. Kyllä,  ainakin kerran vuodessa on syytä syödä suosikki kakkua aamupalaksi. Kuuluisi oikeastaan saada kakkukahvit vuoteeseen, mutta siinä tapauksessa olisi kyllä pitänyt valita hieman aamu reippaampi mies. Suunnitelmissa on myös kangaskaupoilla piipahtaminen ja tietenkin syömässä pitää käydä, jotta jaksaa yön valvoa. Ei, ei ole tiedossa baarireissua. Tällää valvotaan syntymäpäivän huipennukseksi Kankaiden yön parissa. Uskomatonta, että osasivatkin järjestää tapahtuman juuri tänään. Voiko enempää toivoa, ompeleva kangashamsteri syntymäpäivältä!


Olen kuullut huhua, että Nuppu Printin kankaat toimitetaan erityisen kauniisti. Paketin saaja voi todella tuntea tulleensa huomatuksi asiakkaana. Paketista paljastui silkkipaperin kaltaiseen paperiin kääritty kangas, kera kauniin kiitoskortin. Nupun paketit on oiva esimerkki melko pienistä asioista, joilla on suuri merkitys. Juuri tätä päivää varten tein ensimmäisen kangastilaukseni Nupulta. Vähän kuin lahja itseltäni itselleni. Todella kaunista, hempeän vaaleanpunaista ja tumman sinistä Sydäntalvi trikoota. Aivan täydellisesti talviaikaan sopivaa. Suunnitelmissa oli kellohelma, mutta olinkin tilannut kangasta hihojen verran liian vähän. Kun aikaa ei enää ollut uuteen tilaukseen päädyin aika perus mekko malliin. Tarvitseeko näin kaunis kangas edes muuta?




Ompelin vihdoinkin suunnittelemani hupullisen merinovillatakin. Nyt pääsee talvellakin käyttöön kaikki ihanat puolihihaiset mekot ja tunikat. Sydäntalven tilkuista ompelin vielä pienen olkalaukun. Huippu keksintö, muuten paksu puuvillainen tukikangas. Joustavastakin kankaasta saa sen avulla helposti joustamattoman.




Ihanaa viikonloppua! <3

lauantai 21. tammikuuta 2017

Viikonloppulaukku ja meikkipussi matkalle

Me lähdetään risteilylle. Olen enemmän kuin innoissani! Olen ollut viimeiset kolme kuukautta. Ehkä enemmän innoissani kuin pienemmät sisarukseni, joiden toiveesta koko reissuun oikeastaan lähdetään. Matkavalmisteluni ovat tietenkin innostuksen mukaiset. Minun tekisi jo mieli pakata kaikki tavaratkin valmiiksi. Ompelinhan uuden viikonloppulaukkun ja meikkipussin. Nyt ne orpoina odottaa reissuun lähtöä.


Olen kerran aiemmin kokeillut tämän tyylisen meikkipussin ompelua. Villa ja Villa -blogin ohjeella. Löydät sen täältä, klik. Ohje on todella selkeä ja hyvä, mutta jostain syystä koin ohjeen mukaan kulmien ompelun todella haastavaksi. Nyt leikkasin kulmat valmiiksi kaavaan sekä ompelin vuorin ja päällisen erikseen. Vasta lopuksi ompelin ne vetoketjun kohdalta kiinni toisiinsa. Alla näet kuvan käyttämästäni kaavasta. Kuva ei ole mittakaavassa eikä se taida olla edes täysin symmetrinen. Loppu tulos on niin samanmallinen, että luulisi kaavan olleen sama kuin tuossa ohjeessa.



Kankaat on Eurokankaasta. Päällinen on sateen ja tuulen kestävää takkikangasta. Ajattelin, että kestäisi etenkin viikonloppulaukussa paremmin käyttöä eikä laukussa olevat tavarat ole heti litimärkiä, jos laukun laskee hetkeksi maahan. Vuori on puuvillaa ja valittu sen mukaan, että kuvio toimii molemmin päin. Molemmat kappaleet kun on tehty yhdestä palasta enkä halunnut vuoriin saumaa vain kuvion takia. Vuorin värit sopii mainiosti yhteen paikallisesta Palaksi liikkeestä löytyneen pinkin kantohihnan kanssa. Hihna on hieman ohutta, mutta en ainakaan vielä ommellut siihen levennettyä pehmustetta. Katsotaan ensin reissussa mitenkä käsi kärsii kantamista.





Taas on opittu ja kokeiltu uusia juttuja haasteeseen. Lisätietoa haasteesta löydät täältä, klik. Lähde mukaan kokeilemaan! Itse olen vallan täpinöissä kaikesta uudesta, mitä tänä vuonna olen jo kokeillut. Iloista viikonloppua!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Villakangastakki nyt vai tulevaisuuden päiviin?

Niin kauan kun olen ommellut, olen sunnitellut villakangastakin ompelua. Kankaatkin valmiiksi ostanut tuolloin harrastuksen alkumetreillä. Joka syksy ajatellut, että tämä on se talvi kun ryhdyn tuumasta toimeen. Nyt aloittamani haasteen myötä tuli oikeasti aika kokeilla. Kokeile ja opi uutta haasteesta voit lukea lisää täältä, klik. Toivottavasti sinäkin innostut mukaan!


En oikeastaan edes muista enää alkuperäistä takki suunnitelmaani. Nyt halusin ommella kauniin hienostelu takin. Pitkän, lämpöisen, hupullisen takin nappi kiinnityksellä. Vanhan ompelukoneen kanssa en olisi varmasti ikinä selvinnyt järjissäni noista napinlävistä. Aina jaksan ompeluryhmissä kyselijöille selvittää kuinka se Pfaff Ambition 1.0 napinläpi toimii oikein käytettynä. Nyt kun kone on vaihtunut tuohon Elnan Excellence 680 voin todeta, että eihän se kyllä ihan niin taida toimia kuin pitäisi. En ole edes tiennyt kuinka helppoa voi napinläven ompelu olla. Ensimmäisellä kerralla menin täysin sanattomaksi! Tuo on vallan mahtava kone. On vaikka kuinka monta kerrosta kangasta niin ei nikottele. Jälki on hyvää ja toimii muutenkin moitteettomasti.




Olen täysin yllättynyt kuinka kauan minulla meni aikaa takin ompeluun. Ihan järjettömän monta tuntia! Vika ei siis suinkaan ollut koneessa vaan itsessäni. Aivan hölmöjä virheitä. Ratkojaa käytiin varmasti yhtä monta tuntia kuin ompelin. Takin oli tarkoitus päästä vain hienompiin tapahtumiin ja menoihin, mutta halusin tietenkin kokeilla heti kun tuli vihdoin valmista. Kuka nyt haluaa päivä tolkulla ommella takkia käyttääkseen sitä muutaman kerran talvessa. Ei muuta kuin pitkävartiset saapikkaat jalkaan, käsilaukku olalle ja menoksi. Järkytys! Näytin aivan keski-ikäiseltä tantalta, hautajaisiin menossa. Oi miksi! Ja ei, tuota kauheutta ei kuvattu.





Sain ainakin omasta mielestäni tilannetta pelastettua laittamalla rusetti pipon päähän, vaihtamalla kengät lyhyt vartisiin ja lisäämällä taakse tampin. Nyt on enemmän sellainen kivan tyttömäinen eikä niin tantta. Suurin ongelma takissa taitaa oikeasti olla normaali tyylini. Ei ikä eikä itse takki. Se vain edustaa jonkun hieman erilaisen ihmisen tyyliä. Aivan kuin yrittäisin ängetä itseäni väärään muottiin. Liian hienostuneeseen ja huoliteltuun. Minun tyylini kun on enemmän rento ja mukava, värikäs ja leikkisä. Onko ihme, että hienostunut takki ei tunnu omalta? Kun katson kuvia huomaan, että eihän tuossa itse takissa niinkään ole vikaa. Kelpo takkihan siitä tuli! Näin se tuntui vähän enemmän omaltakin, joten saattaahan tämä päästä käyttöön useammin kuin muutaman kerran vuodessa.



Tyylikästä lauantai iltaa!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Ompelukerhoa ja arvonnan voittaja

Monen muun ompelijan tavoin minäkin olen innostunut Verson puodin ompelukerhosta. Lyhykäisyydessään kyseessä on kaupan järjestämä virtuaali ompelukerho. Ostetaan heiltä yllätys kangas ja ommellaan jokainen tahollaan tiettynä ajankohtana. Valmiit työt laitetaan heidän Facebook sivuille ja ihastellaan yhdessä, kuinka paljon erilaisia tai joskus samanlaisia visioita kukin on palastaan toteuttanut.


Itse kerkesin mukaan ensimmäistä kertaa marraskuussa. Koska joulukalenteri puski jo päälle tuossa vaiheessa, jäi näyttämättä teille, mitä yllätyskankaasta valmistui. Jännitti pirusti avata paketti, koska ohjeena oli ommella jotain rakkaudella itselle. Samaan aikaan Verson puodille tuli myyntiin kangas, missä oli suuria punaisia sydämiä valkoisella pohjalla. Olin varma, että paketista tulee tuota minun silmääni ainoastaan yöpukuun sopivaa kangasta. Eipäs tullutkaan! Rakastuin paketin sisältöön heti ensi silmäyksellä ja kerrankin näin suoraan valmiin vision silmissäni. Legginsit siitä oli pakko saada. Kangastakin oli juuri siihen sopivasti. Selkeään visioni kuului myös turkoosi huppari ja villasukat. Sattumalta olin juuri ostanut Kangaskapinalta täydellisen turkoosia, harjattua joustocollegea ja kaapista löytyi äidin kutomat villasukat. Harvoin kuulkaa iskee tajuntaan näin selkeä asukokonaisuus heti kankaan nähdessä. Aloittamaani ompeluhaasteeseen tein tuon hupparin. Minulle uutta hupparissa on nuo istuvuutta parantavat leikkaukset vartalonmyötäisessä vaatteessa. Lisätietoa haasteesta löydät täältä, klik. Toivottavasti sinäkin innostunut mukaan uutta kokeilemaan ja oppimaan.




Koska edellisestä ompelukerhosta vierähti jo tovi, kerkesi tähän samaan jo seuraavakin yllätys. Siinä määrin olin taas innostunut, että jäi ostaessa ohjeistus vallan lukematta. Tuskin yllytyshulluna olisin kuitenkaan jättänyt ostamatta. Hopeaa yksityiskohtaa, loistavasti yhdistettävissä mustaan, omiin vaate tarpeeseeni aivan liian pieni kangaspala ja teemana hohtoa uuteen vuoteen. Paketista löytyi musta hopeaa Sielulintua. Täydellinen kangas, mutta aivan liian pieni pala melkein mihin vaan. Ei ollut lainkaan helppo päättää mitä tuosta palasta tekisi. Siinä meni tunti, jos toinen miettiessä.



Halusin kankaasta, jotain mikä on esillä usein. Näin kaunis kuosi ansaitsee päästä käyttöön eikä kaapin perälle pölyttymään. Pitkien tuumailuiden jälkeen päädyin ompelemaan kansion kannet. Olen haaveilija, unelmoija ja suunnittelija. Minulla on tapana kirjoittaa päivittäin ylös ajatuksia, ideoita ja toiveita. Kansion kansissa tämä kuosi pääsee ehdottomasti useimmin esille. Huippu helppo ohje kansien ompeluun löytyy Pikku Akan blogista, klik.


Nyt on yllätyspaketti arvonnan voittaja arvottu ja hänelle on laitettu sähköpostia asiasta. Arvonnan voittaja on Kakarat blogin Katja. Onnea ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Etenkin teille, jotka jätitte aivan ihania ja mieltä lämmittäviä kommenteja <3 Kauniiden sanojen jälkeen on todella ilo jatkaa blogin kirjoittamista.